Friedrichshagen

Aamulla lähdimme Friedrichshagenia kohti. Ensin menimme M10-ratikalla Warschauer Strassen S-Bahnasemalle ja siitä yksi pysäkinväli Ostkreuzille, josta Friedrichshagenin juna lähti samalta raiteelta hetken päästä. Fredrik Suuri perusti Friedrichshagenin aikoinaan puuvillakankaiden kutomista varten silloisen Berliinin ulkopuolelle. Friedrichshagenissa on säilynyt yhä vanhoja yhtenäisiä kivitalokortteila, osa pääkadun taloista on yksikerroksisia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kolme kertaa viikossa pääkadun keskusaukiolla Fredrik Suuren patsaan vieressä pidetään tori. Meidän visiittimme ei osunut toripäivään.

 

Kävelimme pääkatua rantaan asti, jossa vastassa näkyi suuri olutpanimo, Berliner Bürgerbräu.

 

Berliner Bürgerbräu, Friedrichshagen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rannassa osa rakennuksista oli ehditty kunnostaa, mutta osaa kunnostettiin parhaillaan. Rannan olutterasseilla oli paljon väkeä. Friedrichshagenista tulisi varmasti jonakin päivänä vielä suosittu kesänviettokohde muillekin kuin lähiseutujen asukkaille. Vähän matkan päässä olisi ollut yleinen uimaranta, mutta meille ei tullut uikkareita mukaan, joten se saisi jäädä. Toiseen suuntaan olisi tosin ollut FKK-ranta, mutta ehkäpä joku toinen kerta. Rannasta lähti Stern und Kreiss -yhtiöiden Spreeristeilyt, mutta laiva oli juuri lähdössä. Ehkäpä jokin toinen kerta sitten.

Huomasimme Spreen alitse menevän jalankulkutunnelin. Tuntui aika erikoiselta ajatella, että tunneli oli rakennettu jo 1920-luvulla. Menimme tunnelia pitkin Spreen ali Köpenickin puolelle. Lähdimme kävelemään rantaa pitkin kunnes vastaan tuli lossi, joka kulki Spreen keskellä olevaan lauttaravintolaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Menimme lossilla lautalle ja päätimme syödä siellä lounaan: kokonaista savusettua taimenta. Se oli ihan hyvää.

Ostoksilla

Tämän päivän olimme varanneet ostosten tekoon. Ikeasta alunpitäen ostettu 5 euron pyöreä parvekepöytä oli vaikuttanut heti alkuunsa heppoiselta ja sanoutuikin irti palveluksesta jo toukokuussa ensimmäisillä käyttökerroilla.

Sopivan parvekepöydän löytäminen ei ollutkaan sitten helppoa. Ikeasta ei sopivaa pöytää löytynyt eikä myöskään sen vieressä olevasta Globuksesta. Globuksesta ostimme kuitenkin toisen parvekelaatikon keväällä ostetun viereen. Samoin löysimme siihen sopivia parvekekukkia. Ajelimme pitkin Lichtenbergin ja Marzahnin alueita ja löysimme suuren Eastgate -ostoskeskuksen, jossa emme olleet aikaisemmin käyneet. Teimme sieltä ruokaostokset. Tänään suunnittelimme tekevämme ensimmäistä kertaa ruokaa kotona.

Matkalla kotiin löysimme vielä yhden pienen huonekalukaupan, josta löysimme sopivan yksinkertaisen valkoisen parvekepöydän. Katoimme alkusalaatin parvekkeelle, joten se tulikin heti käyttöön.

 

 

Neues Museum

Tänäänkään sää ei vaikuttanut aamusta kovin kummalliselta, joten ajattelimme että myös tämä päivä sopisi hyvin museokierrokselle. Tänään olisi vuorossa Neues Museum. Sinne oli koottu nyt yhteen suurin osa Berliinissä sijaitsevista egyptiläisistä esineistä. Päästessämme Lustgarteniin Berliner Domin eteen sää ei kuitenkaan vaikuttanut aivan surkealta.

Berliner Dom, Lustgarten

Päätimme silti pitää suunnitelmasta kiinni. Nefertitikin oli saanut oman huoneen. Se oli ainoa huone, jossa ei saanut kuvata. Onneksi olin kuvannut sen joskus aikaisemmin.

Neues Museum











Museosta tultuamme ilma oli parantunut selvästi. Kävelimme Lustgartenin läpi. Ruohikko oli täynnä aurinkoisesta säästä nauttivia berliiniläisiä ja matkailijoita.



Altes Museum

Hamburger Bahnhof

Perjantaina oli hieman sateinen päivä, joten se oli juuri täydellinen museopäivä. Suunnistimme katsomaan nykytaidetta Hamburger Bahnhof-museoon, joka toimi aikaisemmin nimensä mukaisesti rautatieasemana.

Hamburger Bahnhof

Päätimme ostaa vuoden museopassit. Hamburger Bahnhof oli laaja. Vakituiset näyttelyt olivat suppeahkot ja käsittivät lähinnä Andy Warholia, Roy Lichtensteinia ja muuta pop-taidetta. Vaihtuvista näyttelyistä parhaiten jäi mieleen valoinstallatiot ja slummeja käsittelevä arkkitehtuurinäyttely.

 

Hamburger Bahnhofin takana on mielenkiintoisia gallerioita mm Jarmuschek + Partner. Vieressä sijaitseva Ressort vaikuttaa mielenkiintoiselta ravintolalta / kesäterassilta. Näihin emme kuitenkaan tällä kertaa ehtineet.



Andy Warhol: Mao

 





Museon jälkeen oli lounasaika. Testasimme Mittelstrasse 24:ssä (lähellä Friedrichstrassen asemaa) sijaitsevan japanilaisen ravintolan Ishinin. Se oli hinta-laatusuhteelta oikeinkin hyvä, erityisesti kun ottaa huomioon sijainnin.
 



Ravintola Ishinin sushiannos

Kreuzberg: Ravintola Rio Grande

Illaksi olimme sopineet syömään menosta I:n kanssa. F:n polvi reistaili ja kävely teki siinä määrin kipeää, että hän ei päässyt mukaan. Alustavasti olimme ajatelleet, että menisimme Berghainin vieressä olevalle olutterassille syömään, mutta säätiedotuksessa ei luvattu kovin erikoista ilmaa, I. lupasi etsiä muuta paikkaa. 

Ravintola Rio Grande, Kreuzberg Spree-joen rannassa

 Hän varasi lopulta Kreuzbergissa Spreen rannalla aivan Oberbaumbrücken tuntumassa olevan paikan, Rio Grande, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Sää parani iltaa kohden, mutta lämpötila ei kuitenkaan ollut kovin lämmin, joten päätimme syödä sisätiloissa, vaikka näkymä terassilla olisi kieltämättä ollut hieno: Oberbaumbrücke toisella puolella ja tv-torni ja muuta Berliinin keskustan horisonttia toisella puolella. Ravintolassa kuvattiin saksalaista reality-saippusarjaa: Berlin, Berlin.

Ruoka oli hyvää ja hienosti aseteltua. Minä tilasin pääruuaksi kampasimpukkaa. Lähestyttiin fine diningiä muuten paitsi hinnan puolesta.

Ravintola Rio Grande, Kreuzberg - kampasimpukkaa

 Viinilistasta huomasi, että ravintola oli itävaltalaistyyppinen. Ruokalistasta sitä ei välttämättä kaikista annoksista huomannut.

  

Ravintola Rio Grande, Kreuzberg - kuhaa

 Ruuan jälkeen lähdimme vielä kävelemään Simon-Dach-Kieziä kohti ja otimme vielä parit oluet Grosse Freiheitissa.





C/O Postkurhaus: Larry Clark

Torstain ajattelimme ottaa suhteellisen rennosti. Lähdimme liikenteeseen vähän normaalia myöhemmin. Tänään olisi Larry Clarkin valokuvanäyttely viimeistä päivää C/O Postkurhausissa. Meitä oli kumpaakin aina kiinnostunut nähdä millainen paikka Oranienburger Strassella sijaitseva vanha postivaunuhalli on museotilana ja Larry Clarkin näyttely oli saanut aika lailla kohua aikaan Berliinissä, joten ajattelimme yhdistää kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Menimme Oranienburger Strasselle ratikalla (vaihto Landsberger Aleella). Näyttelyssä oli paljon väkeä, mutta varsinaista tungosta ei silti ollut. Larry Clarkin mustavalkoiset, paikoin varsin realistiset ja paikoin hyvinkin seksuaalisväritteiset kuvat olivat omalla tavallaan kyllä osittain shokeeravia. Itse näyttelytila oli varsin rähjäinen, mutta se sopi varsin hyvin erityisesti tähän näyttelyyn.

 

Pankow: Bürgerpark

Keskiviikkona lähdimme Pankowiin. Sinne pääsi kätevästi Eberswalder Strassen U-Bahnasemalta U2-junalla. Pankow oli iloinen yllätys. Siellä on säilynyt varsin hyvin vanhaa asuntokantaa.



Pankowin raatihuone

Lähdimme ensin kulkemaan U2.n pääteasemalta raatihuonetta kohti ja otimme sitten ratikan, jolla matkasimme Burgerparkkiin, joka oli viihtyisä puisto.



Pankow - Bürgerparkin ruusutarha

Ruusutarhan luona oli mukava olutpuutarha, jossa nautimme tsekkiläiset oluet. Tarjolla olisi ollut myös pientä syötävää: makkaraa, seljankaa ja sellaista, mutta tässä vaiheessa ei vielä hiukonut.

Pankow - Bürgerpark

Jatkoimme kävellen raatihuoneelle ja otimme sieltä ratikan Prenzlauer Bergiin ja Ring Centeriin, jossa teimme ostoksia Realissa.

Illalla oli treffit kollegani J:n kanssa. Treffit oli sovittu taas Rüdesheimer Platzin viinikylään. Molemmat olimme varanneet hieman pientä syötävää viinin kanssa nautittavaksi. Parin pullollisen jälkeen menimme vielä jatkoille Joachimille. Kuljimme läpi Wilmersdorfin Friedenauhin pitkin upeita katuja, jossa oli säilynyt hienoja talorivejä.

Bar Jeder Vernunft: Ass Dur

Iltaohjelma alkoi kello 20:00 samalla alueella, jossa olimme käyneet päiväsellä, eli Wilmersdorfissa. Olimme tilanneet jo Suomesta käsin liput näytökseen: Bar Jeder Vernunft: Ass Dur.

Bar Jeder Vernunft on jugend-tyylinen ohjelmateltta, jossa on erilaisia musiikki- ja kabaret-tyylisiä esityksiä. Siellä voi myös syödä esitysten aikana, mutta me ajattelimme tyytyä pelkkiin drinkkeihin. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja hyvä niin. Saimme paikat ensimmäiseltä riviltä.

 Kahden nuoren miehen verbaalisella huumorilla höystetty pianoirroittelu oli oikein viihdyttävää ja ympäristökin oli sympaattinen.

 

Ajatuksena oli testata näytöksen jälkeen vielä Die Kleine Philharmonie, mutta päätimme kuitenkin kävellä Motzstrasselle päin. Emme kuitenkaan jaksaneet mennä sielläkään mihinkään vaan jatkoimme U1:llä Nollendorfplatzilta Friedrichshainiin.

Charlotteburg ja Wilmersdorf

Myös tänään otimme rennosti. Pesimme koneellisen lakanapyykkiä ja söimme aamiaisen. Puolenpäivän maissa lähdimme U1:llä Uhlandstrasselle. Ajattelimme mennä Galerie Jansseniin katsomaan, josko sieltä löytyisi jotain kivaa julistetta seinälle laitettavaksi. Samalla teimme hieman kierrosta Charlottenburgin ja Wilmersdorfin alueella, jossa ei ollut tullut pyörittyä pitkään aikaan.

Lähdimme kulkemaan pitkin Fasanenstrassea pohjoiseen. Fasanenstrasse on yksi Charlottenburgin tyylikkäimmistä kaduista. Ajattelimme mennä Literaturhausiin kahville, mutta niin oli näköjään ajatellut kovin moni muukin, joten viihtyisältä pihalta ei löytynyt ainuttakaan vapaata pöytää. Huomasimme vieressä Käthy Kollwitzin -museon, jossa olisi kiva käydä joskus myöhemmin. Samassa korttelissa sijaitsi näköjään myös ikkuna, josta ottamastani valokuvasta on teetetty olohuoneessa television päällä oleva taulu. Tiloissa toimi nyt galleria tai jokin toimistomainen tila ja vaatekaupan mainos oli ikkunasta poistettu.

Kävelimme Pariser Strasselle ja huomasimme sattumalta käyttämämme notaarin toimiston. Pariser Strassella oli useita todella hienoja jugend-tyylisiä taloja. Löysimme vihdoin Galerie Janssenin. Se oli muuttunut hieman sitten edellisen käynnin. Julisteita ja vakavampaa kirjallisuutta oli nyt vähemmän ja pääpaino näytti keskittyvän nyt enemmän viihteellisempään tarjontaan. Löysimmme kuitenkin kivan Tom of Finland -julisteen, jossa mainostettiin taiteilijan Galerie Janssenissä vuonna 1984 pidettyä näyttelyä. Se sopisi hyvin eteiseemme.

Lounaan söimme kaupan vieressä sijaitsevalla viihtyisällä aukiolla, jossa oli muutama fiksun oloinen ravintola. Auringossa kuivatuilla tomaateilla ja mozzarella täytetyt broilerinrinnat punaviinikastikkeessa maistuivat molemmille. Lähdimme kotiin lepäämään ennen iltaohjelmaa.

 

Kreuzberg: Görlitzer Bahnhofin ympäristö ja Viktoriapark

Maanantaina pistin herättyäni pyykkikoneen pyörimään ja jatkoimme vielä unta pari tuntia. Saatuani pyykit kuivumaan käväisin kaupassa hakemassa aamiaistarvikkeita. Asunossa edellisen viikon asunut kollega oli jättänyt jääkaappiin yhtä sun toista, joten kovin mittavia ostoksia minun ei tarvinnut tehdä.

Aamiaisen jälkeen lähdimme U1:llä Görlitzer Bahnhofiin. Päätimme lähteä tustustumaan Muskauer Strassen ympäristöön. Alue oli mielenkiintoinen, mutta kävelemämme reitti saattaisi olla mielenkiintoisempi joskus illemmalla. Alueella oli nimittäin paljon ravintoloita ja baareja, jotka eivät näin puolenpäivän jälkeen vielä olleet joko avanneet oviaan tai olivat niitä vasta availemassa.

Bethanien Kreuzbergissä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Bethanienin kulttuuritalo oli mielenkiintoinen tuttavuus. Harmi vaan, että talossa toimiva ravintola 3 Schwester oli juuri maanantaisin kiinni. Katsoimme kuitenkin kulttuuritalossa näytteillä olevan ilmaisen valokuvanäyttelyn, jonka kuvamateriaali käsitteli lähi-itää.

 

 

 

 

 

 

Marianneplatzilta lähdimme M-bussilla kohti Kreuzbergin vuorta ja Viktoriaparkia. Jäimme pois vesiputouksen luona ja söimme hyvän luonaan Villa Tomasissa. Sen jälkeen kiipesimme siitä puistoa pitkin ylös Schenkelin suunnittelemalle muistomerkille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Illalla klo 22:00 kävimme katsomassa Kino Internationalissa saksalaisen surffausleffa Off Shore. Näytös oli Saksan ensi-ilta ja toinen päänäyttelijöistä kunnioitti sitä läsnäolollaan. Kovin erikoinen elokuva ei meidän kummankaan mielestä ollut

Ensimmäinen kesälomapäivä Berliinissä

Tästä alkaa ensimmäinen kesälomapäivä Berliinissä.