Friedrichshagen: Weisse Villa

Edellisenä illalla meillä oli ollut naapuri kylässä ja hän viihtyi pikkutunneille asti, joten nukuimme aamulla varsin pitkään. Emme syöneet varsinaista aamiasta vaan päätimme korvata sen lounaalla. Lähdimme vuokra-autolla kohti Köpenickiä ja Friedrichshagenia.



























Olimme käyneet Friedrichshagenissa edellisenä kesänä. Sinne pääsee mukavasti myös S-Bahnilla (S3/Erkenin suunta). 



















Saimme autolle mukavasti parkkipaikan Friedrichshagenin pääkaudulle.





















Friedrichshagen on osa Berliiniä, mutta tunnelma on sellalinen, että se voisi aivan hyvin olla itsenäinen pikkukaupunkinsa.




















Kävelimme rantaan ja päätimmes syödä lounaan Weisse Villassa, jonka terassilta oli hienot näymät Müggelseelle. Söimme kumpikin paneroidut leikkeet, jotka olivat oikein hyvin valmistetut, mutta ehkä hieman liian tuhti valinta näin helteiselle päivälle.

Friedrichshagen

Aamulla lähdimme Friedrichshagenia kohti. Ensin menimme M10-ratikalla Warschauer Strassen S-Bahnasemalle ja siitä yksi pysäkinväli Ostkreuzille, josta Friedrichshagenin juna lähti samalta raiteelta hetken päästä. Fredrik Suuri perusti Friedrichshagenin aikoinaan puuvillakankaiden kutomista varten silloisen Berliinin ulkopuolelle. Friedrichshagenissa on säilynyt yhä vanhoja yhtenäisiä kivitalokortteila, osa pääkadun taloista on yksikerroksisia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kolme kertaa viikossa pääkadun keskusaukiolla Fredrik Suuren patsaan vieressä pidetään tori. Meidän visiittimme ei osunut toripäivään.

 

Kävelimme pääkatua rantaan asti, jossa vastassa näkyi suuri olutpanimo, Berliner Bürgerbräu.

 

Berliner Bürgerbräu, Friedrichshagen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rannassa osa rakennuksista oli ehditty kunnostaa, mutta osaa kunnostettiin parhaillaan. Rannan olutterasseilla oli paljon väkeä. Friedrichshagenista tulisi varmasti jonakin päivänä vielä suosittu kesänviettokohde muillekin kuin lähiseutujen asukkaille. Vähän matkan päässä olisi ollut yleinen uimaranta, mutta meille ei tullut uikkareita mukaan, joten se saisi jäädä. Toiseen suuntaan olisi tosin ollut FKK-ranta, mutta ehkäpä joku toinen kerta. Rannasta lähti Stern und Kreiss -yhtiöiden Spreeristeilyt, mutta laiva oli juuri lähdössä. Ehkäpä jokin toinen kerta sitten.

Huomasimme Spreen alitse menevän jalankulkutunnelin. Tuntui aika erikoiselta ajatella, että tunneli oli rakennettu jo 1920-luvulla. Menimme tunnelia pitkin Spreen ali Köpenickin puolelle. Lähdimme kävelemään rantaa pitkin kunnes vastaan tuli lossi, joka kulki Spreen keskellä olevaan lauttaravintolaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Menimme lossilla lautalle ja päätimme syödä siellä lounaan: kokonaista savusettua taimenta. Se oli ihan hyvää.