Kylässä

Illalla menimme kylään I:lle ja F:lle. Saksa oli valinnut euroviisunsa Malmöön, joten ilta alkoi tutustumalla Saksan voittajaviisuun ja muihin ehdokkaihin.

Tänä vuonna Saksa oli ottanut kisan ihan tosissaan. Mukana oli voittajan lisäksi muitakin ihan kelpo kappaleita.

I. ja G. olivat laittaneet saksalaistyyppisen aterian. Ensiksi oli pienen tummien leipien kanssa erilaisia itsetehtyjä levitteitä. Sitten tuli tuhti keitto, jossa oli suuria lihapyöryköitä. Pääruokana oli mureat lihakääryleet, jotka olivat valtavia, mutta hyviä. Jälkiruuaksi oli kahvin kanssa itse tehty Schwarzwälder Kirschtorte. Oikein hyvää sekin.

Viinin lisäksi virtasivat snapsit. Joten olimme kotiin lähtiessä kolmen aikaan aika pyörryksissä.



Lotta

Kahvila Fräulein Wild - Kreuzberg

Munch's Hausista lähdimme Kreuzbergin kautta kotiin. Palasimme bussilla M19 Nollendorfplatzille ja siitä U1:llä Kottbusser Torille. Kävelimme Dresdner Strasselle Fräulein Wildin kahvilaan. Matkalla kuljimme kreuzbergiläisen instituution Möbel-Olfen ohi. Boheemi baari on keskellä turkkilaiskorttia rumassa 70-luvun elementtikolossissa - juuri sellaisesta paikasta, josta tuon tyyppistä baaria ehkä kaikkein viimeiseksi osaisi etsiä. Siksi ikkunassa mainostetaan ronskisti "Homo Bar".

Möbel Olfe, Kreuzberg

Fräulein Wildin kahvila ei ollut suuren suuri, mutta pienestä kakkuvalikoimasta löytyi mukavan näköisiä kakkuja. Inkivääritee tuntui olevan täälläkin trendijuoma; sitä lipittivät niin amerikkalainen miespari nurkan sohvaryhmässä kuin myös nainen viereisessä pöydässä.



Fräulein Wildin kakkuvitriini

Tilasime cappucinonot ja minä sen seuraksi palan kirsikka-juustokakkua. Se oli herkullista. Olin varautunut, että päällys olisi hapankirsikkaa, mutta se oli juuri sopivan makeaa. Ja juusto-rahkaosassa maistui mukavasti appelsiininkuori. Kaakku oli varmasti neidin itsensä leipomaa.



Fräulein Wildin kirsikka-juustokakkua

Munch's Hus - norjalainen ravintola Bülowstrassella

Meillä oli ollut usein ohjelmassa käydä norjalaisessa ravintolassa Munch's Husissa, joka oli saanut hyvät arvostelut Prinz-lehdessä. Sama omistaja pitää Munch's Husin lisäksi myös lounasravintolaa Pohjoismaiden suurlähetystökompleksissa ja siellä töissä oleva ex-työkaverini on kehunut ruuan maasta taivaaseen. Hyppäsimme Kudamilta bussiin numero M19, jolla pääsi kätevästi Bülowstrassella sijaitsevalle amerikkalaiselle kirkolle, jonka takana ravintola oli.


Amerikkalainen kirkko Bülowstrassella

Oli lounasaika ja se oli lähes täynnä. Meidän onnellamme yksi kahden hengen pöytä oli vapaana.

Ravintolassa oli kaksi lounasvaihtoehtoa, molemmat 6 euron paikkeilla. Kalaruokana oli kuhaa miedossa kookosmaito-currykastikkeessa ja liharuokana kalkkunarulla, jonka sisällä oli pestoa ja vuohenjuustoa. T. valitsi kalan ja minä lihan.

Molemmat olivat herkullisia, vaikka eivät kovin norjalaisilta vaikuttaneet. Päälistassa olisi ollut autenttisimpia annoksia kuten hirveä ja kaikenlaista kalaa. Ravintolasta jäi oikein hyvä vaikutelma. Tätä voi suositella ja tänne voi tulla uudelleenkin.

Bussilinja M29 Görlizter Bahnhofilta Ku'Dammille

Ohjelmassa oli käynti Mövenpickin viinikaupassa Wilmersdorfissa. T:n mielestä oli vähän tylsää mennä Mövenpickin viinimyymälään kun Berliinissä olisi mielin määrin pieniä yksityisiä viinikauppoja. Ihan oikeassa hän tietysti onkin. Ajattelimme yhdistää reissuun bussiajelun linjalla M29, jolla ei muuten tule ajettua. Matkasimme ensin U1:llä Görlitzer Bahnhofille ja menimme Wiener Strassella sijaitsevalle pysäkille odottamaan bussia.


Wiener Strasselta Oranienstrasselle

Bussi ajoi ensin Oranienstrassea pitkin. Nappasin kuvan Kreuzburgen hampurilaisbaarista, jossa olimme edellisellä Berliinin reissullä käyneet yöpalalla.




Matka Oranienburger Strassen ja Wittenberg Platzin välissä ei ole välttämättä sitä aivan kauneinta Berliiniä, mutta oli kuitenkin mielenkiintoista mennä länteen joskus muuta reittiä kuin U1 tai U2-junalla. Gedächtniskirche näytti olevan vieläkin paketissa. Koskahan sen remontti valmistuu?



Gedächtniskirche paketissa - takana Waldorf Astoria hotelli








Jäimme pois M29-bussista Bleibtreustrassen pysäkillä, ylitimme Ku'Dammin ja lähdimme kävelemään Bleibtreustrassea etelään. Mövenpickin viinimyymälä ja ravintola olivat heti ensimmäisen risteyksen päässä. Myymälä on Berliinin suuri viinimyymälä. Alkon suuriin myymälöihin tottuneesta se ei tuntunut järin suurelta. Valimoima oli kuitenkin varsin erilainen. Uuden maailman viinejä oli suhteessa vähemmän kuin Suomessa. Saman asian olemme huomanneet muissakin viinimyymälöissä Berliinissä. Sveitsiläisille viineille oli varattu oma hyllynsä, mikä tuntui erikoiselta kunnes muistimme että Mövenpick on sveitsiläinen ketju. Saksalaisia viinejä oli hyvä valikoima, mutta jälkiruokaviinejä (jota oikeastaan tulimme etsimään) oli niukasti. Pari viinipulloa tarttui kuitenkin matkaan. Yleinen hintataso viinimyymälässä oli marketteja ja jopa Galeria Kaufhofia aika lailla kalliimpi, mutta todennäköisesti myymälään on valikoitu vain keskimääräistä parempia viinejä. Ostiimme pullon sveitsiläistä Pinos Gris-viiniä ja pullon Rheingaun Rieslingiä. Rheingaun pirteisiin viineihin olemme tutustuneet jo parina kesänä Rüdesheimer Platzin viinipuistossa.



Mövenpickin viinit

Savignyplatz: Cafe Brel

Zoon S-Bahn-asemalta on vain yksi pysäkinväli Savignyplatzille. Taas olin tehnyt hieman etukäteisvalmisteluja ja ottanut selvää hyviksi ja edullisiksi arvioiduista lounaspaikoista. Niitä olisi ainakin Cafe Brel ja jokin vietnamilainen ravintola Savignyplatzin itäreunassa.

Päädyimme heti Cafe Breliin. Se on, kuten nimestäkin voi päätellä, belgialainen ravintola. Tarjolla olisi ollut Belgian kansallisruokaa sinisimpukoita ja ranskalaisia, mutta me tilasimme kolmen ruokalajin lounaan, jonka hinta oli vain 9 euroa. Alkuruoka ei kuulostanut kovin belgialaiselta: "Irish Stew". Se oli kuitenkin hyvää ja lämmittävää talviruokaa. Se ei ollut niin patamainen kuin olin aikaisemmin saanut. Lähinnä se muistutti vahvaa juureskeittoa, jossa on lisäksi hieman kaalia ja naudanlihaa (aitoon versioon taitaa kuulua lammas?).

Pääruoka oli peruna-parsakaali-pyreetä, kuivattua sipulia, grillattua tomaattia ja vuohenjuustoa. Jos edellisenä iltana ei olisi tullut syötyä tuhtia kroatialaista liha-annosta, olisi pääruokaan voinut pettyä. Nyt se kuitenkin sopi kuin nenä päähän. Jälkiruokana oli valiljarahka, joka oli hieman pliisu. Vilkaus viikon lounaslistaan osoitti, että juuri tänään lounaslista vaikutti kaikkein tylsimmältä. Joten lounasta voi ehkä yrittää joskus uudelleen.

Iltaisin täällä on myös usein pianonsoittoa ja muuta musiikkia. Nyt soundtrackissa oli 30-luvun ranskalaista musiiikkia, Trenetiä ja muuta. Palvelu oli moitteetonta.

Charlottenburgissa - Helmut Newton: World Without Men

Unohdin sitten kuitenkin lähettää isännöitsijälle valtakirjan yhtiökokousta varten. Saksassa taloyhtiön kokoukset eivät ole päätösvaltaisia jos kaikki omistajat eivät osallistu tai toimita valtakirjaa. Yhtiökokouskutsu jäi Suomeen, joten ei auttanut muu kun lähteä käymään Kaiserdammilla Charlottenburgissa isännöitsijän toimistossa allekirjoittamassa valtakirja. Matkalla U-Bahnasemalle T. huomasi pensaissa jo ensimmäisiä kukansilmuja.


















Lähin U-Bahnasema oli Sophie-Charlotte-Platz, pari asemaa Deutsche Operista länteen. Kaiserdamm on oikeastaan samaa suurta bulevardijatkumoa, joka alkaa Unter den Lindenistä, vaihtaa Brandenburgin portin jälkeen nimeään Strasse der 17. Juniksi, muuttuu Ernst-Reuter-Platzin jälkeen Bismarkstrasseksi ja Sophie-Chartlotte-Platzin jälkeen Kaiserdammiksi.




















Kadun varralla on paljon upeita 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kaupunkitaloja, mutta niiden välissä aina rumia sodan runtelemien rakennusten paikoille nopeasti kyhätty luomuksia. Isännöitsijäntoimisto sijaitsi vanhassa arvokkaassa talossa, jossa oli upea rappukäytävä ja vanha hissi. Kanslistityttö tulosti valtakirjan allekirjoitusta varten ja pian olimme valmiit jatkamaan matkaa.



















Matkasimme Zoon asemalle. Ohjelmassa oli Museum für Fotografie. Varoitin T.:tä, että vaikka museota hallinnoi nykyisin Berliinin kaupungimuseot, sen kokoelmat keskittyvät pitkälti Helmut Newtonin valokuviin. Museossa oli parhaillaan meneellään näyttely "World without Men", mikä kuvasti hyvin Helmut Newtonin tuotantoa muutenkin. Vähät miehet, joita kuvissa näkyi olivat lähinnä statistin roolissa.
















Jotenkin erikoista Newtonin kuvissa oli se, että vaikka ne olivat sekstistisiä ja monien mielestä varmasti naista alentavia, niissä naiset olivat usein hyvin aktiivisessa roolissa, eivätkä pelkästään objekteina.

Schwanensee (Joutsenlampi) - Deutsche Oper

Illaksi olimme ostaneet liput Tsaikovskin Joutsenlampi-balettiin Deutsche Operiin. Aiemmin olimme matkanneet Deutsche Operiin M10:llä ja U1:llä, mutta nyt matkustimme U5:llä Alexille ja vaihdoimme sieltä U2:een.

Baletti oli loppuunmyyty. Olimme perillä sen verran viime tipalla, että emme tilanneet juotavaa ennen esitystä. Staatsballetin Schwanensee oli varsin klassinen versio klassisesta baletista. Vaikkei kumpikaan meistä voi sanoa olevansa baletintuntijoita, oli selvää että esitys oli balettia parhaasta päästä ja sekä tanssi että musiikki olivat todella nautittavaa.





















Musiikki oli tietysti suurelta osalta tuttua, mutta joukkoon mahtui sellaisiakin teemoja joita ei tuntenut ulkoa. Olin tosin lainannut kirjastosta Russian National Orchestran Mikhail Pletnevin ohjaaman Joutsenlapi-CD:n ja kuunnellut sen jokusen kerran.

Dalmacija Grill - Potsdamer Strasse

Museokierrosten jälkeen oli nälkä ja olimme katsoneet valmiiksi ravintolan, jonne olisi Neue Nationalgaleriesta kävelymatka. Kroatialainen Dalmacija Grill sijaitsee Potsdamer Strasse 24:ssä. Se sijaitsee hieman Wintergarten varieteesta Potsdamer Platzille päin. Sinne pääsisi siis kätevästi myös bussilla M46 Alexanderplatzin länsireunasta Karl-Liebknechtstrasselta.

Dalmacija Grillin Balkanteller

Tulimme ravintolaan varsinaisen lounasajan jälkeen, mutta muutamissa pöydissä näkyi olevan vielä kanta-asiakkaita. Vanhempi tarjoilijaherra (ehkäpä omistaja) oli oikein ystävällinen. Olimme lihatuulella ja tilasimme molemmat Balkan-lautaset ja kroatialaista punaviiniä. Alkuun tuli raikas öljyllä ja viinietikalla mehevlöity salaatti, jonka jälkeen päästiin itse asiaan. Lihaa annoksessa oli paljon ja se oli korkealaatuista. Annos oli tyypillinen balkanialais-kreikkalainen liha-annos, oikein hyvä, mutta lopussa lihaa tuntui olevan vähän liikaakin. Tilasimme kroatialaiset ruokaryypyt, luumuviinasta valmistetut slivovitsit. Laskunmaksun yhteydessä tarjoilija toi meille vielä toiset. Ravintolakokemus oli ihan mukava. Ei mitään gourmeeta, mutta hyvää perusruokaa. Ravintolan hintataso oli yllättävän edullinen. Tänne voisi tulla joskus toisenkin jos sattuu olemaan kulkemaan ohitse tai olemaan muuten lähistöllä (vaikkapa Wintergartenissa). Niin ihmeellinen ravintola ei ole, että sitä varten kannattaisi Potsdamer Strasselle vartavasten matkata.

Neue Nationalgalerie - Im weissen Licht

Hamburger Bahnhofista jatkoimme Neue Nationalgaleriehin. Olin pariin otteeseen yrittänyt päästä Schinkerlin Friedrichswerderschen Kircheen tutustumaan siellä olevaan veistosnäyttelyyn, mutta kirkko tuntui olevan aina suljettuna. SMB:n sivuilta luin sitten, että kirkko on toistaiseksi suljettu sen rakenteista löydettyjen ongelmien takia. Kirkon veistoskokoelma on näytteillä 28.7.2013 asti Neue Nationalagalerien yläkerrassa näyttelyssä "Im weissen Licht". Veistoskokoelmassa on Berliinin kuvanveiston kulta-ajan, erityisesti Johann Gottfried Schadown ja Christian Daniel Rauchin veistoksia. Schadown tunnetuin veistos lienee Brandenburgin portin yllä oleva Quadriga-hevosvaljakko (1793). Näyttelyssä oli esillä ensimäinen kipsivedos eräästä toisesta Schadown päätöistä, Prinzessinnengruppe. Veistoksen marmoriveistosta ihailimme juuri helmikuun alussa Alte Nationalgaleriessa museosaarella.


J.G. Shadow: Prinzessinnengruppe (1795)

Neue Nationalgalerien alakerrassa olisi ollut muitakin kiinnostavia näyttelyitä, mutta niissä kävimme jo kesälla 2012.

Hamburger Bahnhof - Honert & Kippenberger

Hamburger Bahnhofissa oli pari mielenkiintoista näyttelyä, jotka halusimme käydä katsomassa. Suuressa asemahallissa oli esilla Martin Honertin Kinderkreuzzug. Tämä naivistinen näyttely maailmasta lapsen silmin oli paitsi hauska, myös mukavan monipuolinen. Honertilla oli käytössään kaikki mahdolliset ilmaisukeinot maalauksista kuvanveistoon ja tilataiteeseen.

 



























Vuonna 1995 kuollut Martin Kippenberger oli taiteen "paha poika". Hamburger Bahnhofissa oli esillä töitä Kippenbergerin koko taiteilijan uran ajalta.

Berliner Sibelius Orchester Konzerthausissa

Maanantain iltaohjelmana oli Berliner Sibelius Orchesterin konsertti Konzerthausissa Gendarmenmarktilla. Berliner Sibelius Orchester on reilut 30 vuotta vanha ammattimaisesti soittava amatööriorkesteri. Se aloitti soittamalla erityisesti pohjoismaista musiikkia, kuten Sibeliusta ja Griegiä, mutta on sittemmin laajentanut repertuaariaan.

Maanantai-iltaisessa konsertissa oli ohjelmassa Benjamin Brittenin "The Young Person's Guide to the Orchestra" ja Gustav Mahlerin ensimmäinen sinfonia. Nautittava esitys hienossa ympäristössä.

Saturn, Ikea ja Pomodorino

Kipasimme Alexin Saturnissa hakemassa internet-adaptoria telkkariin. Lauantaina harmitti kun ei saatu Melodifestivalenin viimeistä semifinaalia katsottua telkkarista.

Alexilta jatkoimme M6-ratikalle Ikeaan. Keittiöön tarvitaan pieni kattila ja vähän lisää kuohuviinilaseja. No, kaikkea pientä muutakin tarttui lopulta mukaan.

Kotimatkalla pysähdyimme Pomodorinoon pizzanpaloille ja punaviinille. Pomodorinon tunnelmasta pizzoista - tai oikeastaan ne ovat focacciaa - tulee aina hyvälle tuulelle. Hyvälle mielelle tulin myös siitä, että täällä voi ruokailun päätteeksi vielä "lähettää terveisiä" Berlusconille. Varma tapa saada asiakkaat sihtaamaan pisuaarin keskelle :)

Bachin Johannespassio Berliinin tuomiokirkossa

Iltaohjelmana oli Bachin Johannespassio Berliinin tuomiokirkossa. Olimme varanneet liput esitykseen jo joulukuussa. Orkesterin, kuoron ja solistien lisäksi esitykseen kuului tanssijoita. Ilta oli todella nautittava. Orkesteri soitti hyvin, kuoro lauloi hyvin, samoin solistit. Erityisesti jäivät mieleen kertojan ja Johanneksen roolin laulajat. Tuomiokirkon upea akustiikka kruunasi illan.


























Tuomiokirkosta ajoimme U5:llä Frankfurter Torille ja kävelimme sieltä Boxhagener Platzille. Tarkoitus oli mennä Burgeramtiin purilaiselle, mutta se oli aivan täynnä, joten menimme Krossener Strassen ja Gabriel-Max-Strassen  kulmassa sijaitsevaan arabilaiseen ravintolaan Alarabiin. Menimme sishapiippu-puolelle, jossa oli vilkkaampi tunnelma. Minä tilasin burgerin ja T. flammkuchenin. Kumpikin annos taisi olla vajaan 7 euroa ja ihan hintansa arvoisia olivat. Listalla olisi ollut algerialaista ja libanonilaista punaviiniä, mutta tylsinä ihmisinä tilasimme taas Nero D'Avolaa.

Berliner Kafferösterei

Charlottenburgin linnareissun jälkeen oli tarkoitus mennä lounaalle Kudamille ravintolaan, jota oli kehuttu Tip Berlin -lehdessä. Se ei ollut kuitenkaan auki sunnuntaina. Hieman hätiköiden menimme ensimmäiseen vastaantulevaan ravintolaan. Sen ruokalista ja sistustus näyttivät perus-berliiniläiseltä. Minä tilasin possunpotkahyytelöä paistetuilla perunoilla ja T. berliiniläisiä buletteja. Jo ennen kuin ruokamme tuli kuulimme kuinka naapuripöydän rouva valitti tarjoilijalle ruuan laadusta. Vihannekset olivat liian kovia eikä annos ollut kovin hyvä muutenkaan.

Meidän ruuissamme ei ollut mitään vikaa, mutta eivät ne myöskään mitään kovin erinoimaisia makuelämyksiä tarjonneet. Jatkaessamme matkaa kohti Uhlandstrassea näimme ravintola Schildkröten, jossa baijerilaiset ystävämme tapaavat käydä Berliinissä käydessään. Se edusti prikulleen samaa ravintolatyyppiä, jossa olimme juuri lounastaneet. Ravintola oli aivan täynnä ja meininki näytti mukavalta. Vähän harmitti.

Hetken päästä tuli parempi mieli. Uhlandstrassella (nro 174) samalla puolella oli Berliner Kafferösterei, jonne olimme menossa kahville ja kakuille. Kahvila oli aivan täynnä, mutta vanhempi pariskunta oli juuri poistumassa joten saimme kuin ihmeen kaupalla pöydän. Kahvila ei ole aivan halvimmasta päästä, mutta kakkuvalikoima oli herkullinen ja myös erilaisten kahvilaatujen kirjo suuri.























Kahvilapuolen vieressä oli kahvikauppa, josta sai erityyppisiä itsepaahdettuja kahveja, sekä papuina että jauhettuna. Tätä paikkaa voi suositella kaikille todellisille kahvin ystäville.

Charlottenburg - Neuer Pavillon

Charlottenburgin linnan jälkeen kävimme vielä Schinkelin vuosina 1824-25 suunnittelemassa Neuer Pavillonissa - uudessa paviljongissa. Preussin kuningas Fredrik Wilhelm III rakennutti sen käytyään pari vuotta aikaisemmin Napolinlahdella Villa Chiatamonessa. Paviljonki tuhoutui pahoin vuoden 1943 ilmapommituksissa, mutta se korjattiin kertaalleen 1950-70 -luvuilla ja uudeelleen vuonna 2001. Yläkertaan johtava klassismia edustava portaikko on hieno.

Yläkerrassa on paljon lähinnä romantiikan ajan taidetta.

Charlottenburgin linna

Olimme käyneet Charlottenburgin linnassa viimeksi 1990-luvun alussa. Sillon linnan sisätilat vaikuttivat varsin vaatimattomilta. Linna oli vaurioitunut pahasti toisessa maailmansodassa. Olimme ostaneet viime vuoden huhtikuussa Brandenburgin linnoihin vuosikortin, mutta vaikka kevään ja kesän aikana kiertelimme alueen linnoissa ahkerasti Charlottenburgin linna jäi aina väliin. Matkustimme linnaan matkaamalla ensin S-Bahnilla Alexilta Zoolle. Zoon aseman edestä linnaan menevät bussit 109 tai M45.

Charlottenburgin linnan sisätilat osoittautuivat mielenkiintoisemmiksi kuin mitä muistimme. Osoittautui, että olimme tuolloin nähneet ainoastaan uudet huoneistot. Päälinnan puoli oli ilmeisesti ollut remontissa. Linnaa oli tuon jälkeen muutenkin kohennettu. Sodassa vaurioituneisiin huoneisiin oli tuotu kalusteita Berliinin ja Potsdamin kaupunkilinnoista, jotka säilyivät sodassa yllättävn vähin vaurioin. DDR:n ainana ne tosin räjäytettiin taivaan tuuliin, koska ne muistuttivat vääränlaisesta yhteiskuntajärjestyksestä.

Primaria - Bulgarialaista ruokaa Boxhagener Kiezissä

Lento saapui Berliiniin ajallaan. Kun olimme päässeet kotiin ja saaneet matkalaukut purettua, otimme lyhyet päivätorkut. Olimme ostaneet lentokentältä kertaliput ja 7-päivän liput, jotka oli tarkoitus ottaa käyttöön sunnuntaista lähtien. Tänään emme varmastikaan jaksaisi lähteä kovin pitkälti kotikulmilta. Torkkujen jälkeen lähdimme kävelemään lumisateiseen Friedrichshainiin. Karl-Marx-Allee oli talvisen näköinen. Boxhagener Strassella näimme bulgarialaisen ravintolan Primarian, josta oli ollut juttua Tip-lehdessä.












Astuimme sisään lähes täyteen ravintolaan. Yksi pöytä oli onneksemme vapaana. Ystävällinen nuori nainen tuli heti tuomaan ruokalistaa, joka koostui bulgarialista, hyvin kasvisvoittoisista pikkusyötävistä. Tilasimme kumpikin perunapitoisia laatikkoruokia ja bulgarialaista punaviiniä. Olimme kumpikin annoksiimme tyytyväisiä. Punaviinit (kummallakin eri sorttia) eivät olleet aivan kovin ihmeellisiä, mutta lämmittivät mukavasti talvisäässä.

Kahveet päätimme nauttia muualla. Ensiksi ajattelimme Cupcake Berliniä, mutta siellä ei ollut yhtään vapaata pöytää, joten päädyimme Casero Feinkost & Cafeeseen. Siellä ei ollut oikeastaan muuta jäljellä kuin gluteiinitonta mansikkakakkuja ja browneja. Kovin ihmeelliseltä eivät maistuneet kumpikaan.

Kahvien jälkeen lähdimme kävelemään kotia kohti. Lumipyry oli yltynyt. Ilma oli lähestulkoon jouluinen.

Kotimatkalla kävimme Edekassa ostamassa aamiaistarvikkeet seuraavaksi päiväksi. Illalla emme jaksaneet lähteä Al Mondoa pidemmälle syömään. Pihvit gorgonzola- ja viherpippurikastikkeissa maistuivat, samoin talon Nero D'Avola.