Lähin U-Bahnasema oli Sophie-Charlotte-Platz, pari asemaa Deutsche Operista länteen. Kaiserdamm on oikeastaan samaa suurta bulevardijatkumoa, joka alkaa Unter den Lindenistä, vaihtaa Brandenburgin portin jälkeen nimeään Strasse der 17. Juniksi, muuttuu Ernst-Reuter-Platzin jälkeen Bismarkstrasseksi ja Sophie-Chartlotte-Platzin jälkeen Kaiserdammiksi.
Kadun varralla on paljon upeita 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kaupunkitaloja, mutta niiden välissä aina rumia sodan runtelemien rakennusten paikoille nopeasti kyhätty luomuksia. Isännöitsijäntoimisto sijaitsi vanhassa arvokkaassa talossa, jossa oli upea rappukäytävä ja vanha hissi. Kanslistityttö tulosti valtakirjan allekirjoitusta varten ja pian olimme valmiit jatkamaan matkaa.
Matkasimme Zoon asemalle. Ohjelmassa oli Museum für Fotografie. Varoitin T.:tä, että vaikka museota hallinnoi nykyisin Berliinin kaupungimuseot, sen kokoelmat keskittyvät pitkälti Helmut Newtonin valokuviin. Museossa oli parhaillaan meneellään näyttely "World without Men", mikä kuvasti hyvin Helmut Newtonin tuotantoa muutenkin. Vähät miehet, joita kuvissa näkyi olivat lähinnä statistin roolissa.
Jotenkin erikoista Newtonin kuvissa oli se, että vaikka ne olivat sekstistisiä ja monien mielestä varmasti naista alentavia, niissä naiset olivat usein hyvin aktiivisessa roolissa, eivätkä pelkästään objekteina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti