Aamiainen parvekkeella

Vihdoinkin kevät! Nautimme aamiaisen lämpimällä parvekkeella.

Bandol Sur Mer

Illalla menimme I:n ja F:n kanssa syömään Torstrassella sijaitsevaan pieneen ranskalaisravintolaan Bandol Sur Meriin.






















Ravintola oli I:n valinta, mutta myös minä olin lukenut siitä jostain Berliinin tapahtumalehdestä.























Ravintolassa on vain 22 asiakaspaikkaa ja se tuppaa olemaan aina täynnä, mikä on tietysti hyvä merkki.






















Tilasimme neljän ruokalajin menyt sopivine viineineen.

Ravintola ei ollut hinnaltaan aivan halvimmasta päästä, mutta laatu oli kyllä hinnan väärti. Alkuun tuli makrillia, toisena ruokalajina mustekalaa, jossa oli mukana myös musteesta valmistettua herkullista kastiketta. Pääruokana oli kuhaa.

Alt Tegel

Emme viihtyneet kovin pitkään kirsikankukkajuhlissa ilman kirsikankukkia. Saimme päähänpiston lähteä U-Bahnilla aivan Berliinin vastakkaiselle laidalle, nimittäin Alt Tegeliin.

Se osoittautuikin ihan hyväksi ideaksi.

Alt Tegelissä oli pikkukaupungin tunnelmaa samaan tapaan kuin Spandaussa.

Kävelykadulla oli paljon väkeä nauttimassa aurinkoisesta kevätpäivästä ja jäätelökioskeihin oli pitkät jonot.



















Kävelykatu johti Tegeler Seen rantaan, jossa oli runsaasti ihmisiä kävelyllä pitkin Greenwich-Promenadia.

Gärten der Welt: Kirschblütenfest

Huhtikuun puolivälissä Gärten der Weltissä on tapana järjestää kirsikankukkajuhlat.



















Niin tänäkin vuonna. Tänä vuonna poikkeuksena oli kuitenkin se, että kevät tuli Berliiniin(kin) tavallista myöhempään, joten kirsikankukkajuhlia vietettiin ilman kirsikankukkia.

Se ei näyttänyt berliiniläisiä haittaavan. Matkasimme U5:llä Elsterwerdär Platzille ja sieltä jatkoimme bussilla numero X69 Marzahn Westin suuntaan. Bussi ajoi puiston sivuportille, josta emme olleetkaan aikaisemmin menneet sisään.

Indonesialainen ravintola Tuk Tuk

I. oli kertonut käyneensä työkaverinsa kanssa indonesialaisessa ravintolassa Kleistparkissa ja indonesialaisen ruuan ystävinä me ajattelimme kokeilla sitä myös. Googlen kartasta hakemalla saimme selville, että ravintolan nimi oli Tuk Tuk ja sinne pääsi tosiaan kätevästi Kleistparkin U-Bahn-asemalta.

Aseman kupeessa olisi ollut myös vanhaan junavaunuun rakennettu Train Coctailbar, jota olemme usein katselleet M48-bussin ikkunasta tai Potsdamin suuntaan ajaessa.

Niin ikään matkalla näkyi olevan vilkas ja viihtyisän näköinen Ypsilon-niminen kreikkalaisravintola, jonka edessä oli suuri puistoterassi. Sitä olisi kiva kokeilla joskus kauniina kesäpäivänä.

Tuk Tuk oli pieni, indonesialaisittain sisustettu ravintola. Olimme liikenteessä suhteellisen myöhään, joten ravintola ei ollut enää kovin täynnä. Tarjolla oli alkupaloja ja pääruokia sekä erikokoisia Rijstafeleita, eli indoneesialaisia "riisipöytä"-settejä, johon tuli isompi määrä erilaisia pikkuannoksia. Me tilasimme kumpikin pienet Rijstafelit. Kaikkien ruokien maut olivat oikein kohdallaan, mutta osa annoksista olisi saanut olla hieman lämpimiä. Kun pieni annos ruokaa tarjotaan pienestä lämmittämättömästä astiasta se jäähtyy nopeasti. Paikkaa voi suositella indonesialaisen ruuan ystäville. Erityisesti kana-satay kastikkeineen oli herkullista.

Potsdam: 18 Tulpenfest & CSD

Neues Palaisista tulimme bussilla Postdamin keskustaan. Tulimme hieman eri reittiä, joten näimme hieman uusia osia Postdamista. Jäimme pois Brandenburgin portin lähellä. Kävelimme Brandenbrurgin portilta lähtevää Brandenburgerstrassen kävelykatua pitkin keskustaa kohti.

Ajatus oli löytää ruokapaikka, jossa voisimme nauttia kevyen lounaan. Olimme pari kertaa käyneet portin vieressä sijaitsevassa kalaravintolassa, joka ei ole ihan hullumpi.

Ajattelimme nyt kuitenkin keksiä jotain muuta. Kohdalle osui Cafe Alice (Lindenstrasse 16). Tiskissä oli hyvän näköisiä kakkuja, mutta meillä oli suolaisen nälkä. Ihan vähään aikaan emme olleet syöneet currywurstia, joten päätimme tilata Riesencurrywurst-annokset.

Jatkoimme makkaroiden ja oluiden jälkeen matkaa pitkin Postdamin mukavia kävelykatuja. Ilma alkoi hieman seljetä ja aurinkokin tuli esiin. Pysähdyimme kahville Maximiliansiin (Brandenburgerstrasse 47). Maximilians oli vanhan ajan hyvä kahvila, jossa oli suuri kakkutiski, tyylikkäät tarjoilijat ja hyvä kahvi. Tilasimme kahvit ja kakut. T. yritti eilisen fiaskon jälkeen paremmalla onnella Apfelstrudelia ja minä valitsi Viktoria-Luisen-torten. Hyviä olivat kumpikin.



















Olimme matkalla Neues Palaisiin nähneet Hollantilaisessa korttelissa katutapahtumaa, joka selvisi Tulpenfestiksi.

Hollantilaisen korttelin Tulpenfestiin oli 4 euron sisäänpääsymaksu. Tarjolla oli monenlaista ohjelmaa. Ensimmäiseksi törmäsimme hollantilaiseen mieskuoroon, joka esitti antaumuksella merihenkisiä hollanninkielisiä lauluja.

Tulppaanien ja tulppaanin sipuleiden lisäksi katujen varsilla oli monenlaista kojua, joista olisi saanut monensorttista pikku- ja vähän isompaakin syötävää, jos vatsa ei olisi ollut täynnä. Benkerstrassen päässä olevan Leander-nimisen gay-baarin edessä oli lava, jossa oli hauskaa juonnettua drag-showta. Se tuntui olevan Tulpenfestin suosituin ohjelma. Potsdamin CDS eli Pride-juhlat alkoivat samana päivänä, joten ohjelma oli samalla osa CDS-päivien ohjelmaa.



















Aurinko paistoi mukavasti, mutta kadulle osui hieman tuuli, joten kovin kauaa emme Tulpenfestissä viihtyneet. Lähdimme kulkemaan kohti Friedrich-Ebert-Strassea, josta otimme ratikan Postdamin rautatieasemalle.

Potsdam: Neues Palais

Olimme käyneet Potsdamin Neues Palaisissa viime kesänä suuressa Frederisiko-näyttelyssä. Tuolloin linnassa - niin suuri kuin se onkin - oli varsinainen tungos, joten ajattelimme kiertää linnan uudelleen hieman rauhallisemmissa tunnelmissa. Sitä paitsi Frederisko-näyttelyssä koko linna ei ollut avoinna ja esillepano oli muutenkin erityisesti näyttelyä varten suunniteltu.

Matkasimme linnaan bussilla Potsdamin päärautatieasemalta. Meillä oli vielä jokunen viikko Brandenburgin linnojen vuosikorttia jäljelle, joten selvisimme kassalla 3 eurolla (valokuvauslupa).

Neues Palais - uusi palatsi - on suurin Potsdamin linnoista. Fredrik suuri rakennutti sen kaksikymmnentä vuotta Sanssoucin valmistumisen jälkeen. Sen tarkoituksena oli osoittaa Preussin suuruutta Preussin huonon sotamenenestyksen jälkeen seitsemänvuotisessa sodassa. Sitä pidetään viimeisenä suurena Preussin barokkilinnoista.

Uusi linna toimi lähinnä paikkana, jossa Fredrik otti vastaan tärkeitä kuninkaalisia ja muita merkkihenkilöitä. Yli kahdestasadasta huoneesta neljä isoa huonetta ja teatteri toimivat kuninkaallisina juhlahuoneina ja muissa valtion tapahtumatiloina.

  

Fredrik suuren kuoltua vuonna 1786 uutta palatsia ei juuri käytetty, ei asumiseen eikä myöskään juhlatiloina. Vuodesta 1859 lähtien Saksan kruununprinssi, Fredrik Vilhelm, josta tuli myöhemmin Saksan keisari Fredrik III, alkoi käyttää linnaa kesäpalatsinaan.

  

Myös Saksan viimeinen keisari, Vilhelm II viihtyi puolisonsa Augustan kanssa linnassa, mutta kun keisari joutui luopumaan kruunusta marraskuun vallankumouksen jälkeen 1918 linna muutettiin museoksi, jona se toimi toiseen maailmansotaan asti.

Wilhem II vei suurimman osan huonekaluista mukanaan lähtiessään maanpakoon Alankomaihin Huis Doorniin. Suurin osa huonekaluista löytyi Alankomaista 1970-luvulla alkuperäisissä muuttopakkauksissaan ja ne palautettiin Potsdamiin. Linna ei kärsinyt II maailmansodan pommituksissa, joten se näyttää tänä päivänä pitkälti samalta kuin vuonna 1918.

Deutsche Oper: Juan Diego Florez

Ajattelimme juoda iltakahvit jossain Deutsche Operin lähellä. Ajoimme U2:lla tarkoituksella Bismarkstrasselle asti, tarkoituksena katsoa olisiko Bismarkstrassen aseman ja oopperan välissä mitään kivaa kahvilaa. Ei ollut.

Deutsche Operin U-Bahn-aseman itäpuolella bongasimme Operncafeen, joka näytti kovin vanhanaikaiselta. Kahvila-ravintolaa piti vanha pariskunta. Tilasimme cappucinot ja yhden apfelstrudelin puoliksi. Apfelstrudel oli pieni pala mikrossa liian kuumaksi lämmitettyä valmista Lidlin tai Aldin piirakkaa ja sen kera oli valmista valinjakiisseliä. Myös cappucinot olivat niin huonot, että ne jäivät juomatta. Paikka henki vanhan ajan tunnelmaa, hieman itä-Saksan tyyliin: palanen DDR:ää oli löytänyt tiensä läntiseen Berliiniin Charlottenburgiin. Kahvila oli niin kertakaikkisen huono, että se oikeastaan nauratti enemmän kuin harmitti. Friedrichshainissa tällainen paikka ei olisi viikkoakaan pystyssä.

Illaksi olimme menossa Deutsche Operiin kuuntelemaan oopperan orkesterin konserttia, jossa solistina lauloi perulainen tenori Juan Diego Florez. Ohjelmistossa oli Mozartin Cosi fan Tuttin alkusoitto, Donizettin bel cantoa, Verdiä ja zarzuelaa. Konsertti oli oikein nautittava.

Italialainen ravintola Vesuvio Strausberger Platzilla

Tänään söimme aamiaisen lisäksi vain kevyen välipalan kotona. Iltaohjelman vuoksi ajaksenamme oli syödä yhdistetty myöhäinen lounas/aikainen illallinen. Halusimme kokeilla italialaista ravintolaa, Vesuviota Strausberger Platzilla. Strausberger Platzilla sijaitsee toinenkin ravintola, A Mano, johon olemme olleet hyvin tyytyväisiä.

Saavuimme ravintolaan ennen puoli viittä. Viimeiset lounastajat olivat juuri lopettelemassa ja illallisasiakkaat eivät olleet vielä saapuneet, joten saimme ruokailla suurimman osan ajasta keskenämme. 

T. tilasi alkuun spagetti carbonaran ja pääruuaksi possun medaljonkeja gorgonzola-kastikkeessa. T. oli ruokaansa kutakuinkin tyytyväinen, mutta mitään mahtavia makuelämyksiä se ei tarjonnut. Minulle tuli alkuun lohicarpaccio kampasimpukoilla. Kampasimpukat oli leivitetty ja paistettu pannulla pinnaltaan rapeiksi. Molemmat ainesosat olivat ihan hyviä, mutta kokonaisuus ei ollut mielestäni kovin onnistunut. Pääruuaksi tilaamani broileri viherpippurikastikkeessa, oli ok - ehkä hieman suolainen. Tarjoilu oli vähän vaihtelevaa. Ei sinänsä huono ravintolakokemus, mutta toisella puolella aukiota oleva italialainen on tämän kokemuksen perusteella huomattavasti parempi, eikä hintatasossakaan ole juuri eroa.

Päätimme juoda kahvit matkalla konserttiin.

Petersburger Platz: Wein & Stein

Meidän kieziin oli avattu pääsiäisen aikaan uusi ravintola Petersburger Platzille. Emme ehtineet kokeilla sitä tuolloin, mutta nyt ajattelimme korjata asian.

Kello oli vähää vajaa 22 kun pääsimme liikenteeseen. Ajattelimme, että jos paikka on aivan tyhjä lähdemme Simon-Dach-Strasselle iltapalalle. Mutta Wein & Stein oli miltei täynnä. Yksi vapaa kahden hengen pöytä löytyi ikkunan vierestä.

Wein & Stein oli viiniravintola, josta sai myös pikkusyötävää: flammkucheneita, uunivoileipiä, salaatteja ja keittoja. Viinivalikoima ei ollut kovin laaja, mutta ihan mielenkiintoinen, eikä liian kallis. Tilasimme puolikuivaa rieslingiä, joka oli ihan kelvollista. Syötäväksi tilasimme kummatkin flammkuchenit, jotka olivat myös yllättävän hyvät, eivät liian rasvaiset.
















Paikasta jäi mukava maku. Paikassa oli tunnelmaa ja henkilökunta leppoisaa.

Prenzlauer Berg: Heimholzplatzin ympäristö

Tänään olisi taas kotiinlähdön aika. Söimme vain kevyen aamiaisen, sillä puolenpäivän jälkeen olimme menossa H:n ja J:n kanssa Prenzlauer Bergiin lounaalle. Jäimme M10-ratikasta Husemannstrassen pysäkille ja lähdimme vaihteeksi pohjoiseen Dunknerstrassea pitkin. Ilma ei ollut ihan hullumpi.

Kävelimme pienen kierroksen Heimholzplatzin ympärillä ja päädyimme Lychnerer Strassella olevaan Asia Deliin, joka oli H:lle ja J:lle ennestään tuttu. Ravintolassa oli mukavasti tilaa, koska muut lähistöllä olevat ravintolat tarjoilivat lähinnä brunchia.

Ravintola oli vietnamilainen, mutta se tarjosi pan-aasialaista ruokaa thaimaalaisesta singaporelaiseen. Minä tilasin hongkonglaisen curryannoksen.

Se oli ihan hyvä, mutta annoskoko hieman liian suuri, vaikka aamiainen ei suuri ollutkaan. Seuraavalla kerralla taidan kuitenkin valita vietnamilaista. Sitä vietnamilaisravintolat tuntuvat Berliinissä osaavan parhaiten valmistaa.