Deutsche Operin U-Bahn-aseman itäpuolella bongasimme Operncafeen, joka näytti kovin vanhanaikaiselta. Kahvila-ravintolaa piti vanha pariskunta. Tilasimme cappucinot ja yhden apfelstrudelin puoliksi. Apfelstrudel oli pieni pala mikrossa liian kuumaksi lämmitettyä valmista Lidlin tai Aldin piirakkaa ja sen kera oli valmista valinjakiisseliä. Myös cappucinot olivat niin huonot, että ne jäivät juomatta. Paikka henki vanhan ajan tunnelmaa, hieman itä-Saksan tyyliin: palanen DDR:ää oli löytänyt tiensä läntiseen Berliiniin Charlottenburgiin. Kahvila oli niin kertakaikkisen huono, että se oikeastaan nauratti enemmän kuin harmitti. Friedrichshainissa tällainen paikka ei olisi viikkoakaan pystyssä.
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Deutsche Oper: Juan Diego Florez
Ajattelimme juoda iltakahvit jossain Deutsche Operin lähellä. Ajoimme U2:lla tarkoituksella Bismarkstrasselle asti, tarkoituksena katsoa olisiko Bismarkstrassen aseman ja oopperan välissä mitään kivaa kahvilaa. Ei ollut.
Deutsche Operin U-Bahn-aseman itäpuolella bongasimme Operncafeen, joka näytti kovin vanhanaikaiselta. Kahvila-ravintolaa piti vanha pariskunta. Tilasimme cappucinot ja yhden apfelstrudelin puoliksi. Apfelstrudel oli pieni pala mikrossa liian kuumaksi lämmitettyä valmista Lidlin tai Aldin piirakkaa ja sen kera oli valmista valinjakiisseliä. Myös cappucinot olivat niin huonot, että ne jäivät juomatta. Paikka henki vanhan ajan tunnelmaa, hieman itä-Saksan tyyliin: palanen DDR:ää oli löytänyt tiensä läntiseen Berliiniin Charlottenburgiin. Kahvila oli niin kertakaikkisen huono, että se oikeastaan nauratti enemmän kuin harmitti. Friedrichshainissa tällainen paikka ei olisi viikkoakaan pystyssä.
Illaksi olimme menossa Deutsche Operiin kuuntelemaan oopperan orkesterin konserttia, jossa solistina lauloi perulainen tenori Juan Diego Florez. Ohjelmistossa oli Mozartin Cosi fan Tuttin alkusoitto, Donizettin bel cantoa, Verdiä ja zarzuelaa. Konsertti oli oikein nautittava.
Deutsche Operin U-Bahn-aseman itäpuolella bongasimme Operncafeen, joka näytti kovin vanhanaikaiselta. Kahvila-ravintolaa piti vanha pariskunta. Tilasimme cappucinot ja yhden apfelstrudelin puoliksi. Apfelstrudel oli pieni pala mikrossa liian kuumaksi lämmitettyä valmista Lidlin tai Aldin piirakkaa ja sen kera oli valmista valinjakiisseliä. Myös cappucinot olivat niin huonot, että ne jäivät juomatta. Paikka henki vanhan ajan tunnelmaa, hieman itä-Saksan tyyliin: palanen DDR:ää oli löytänyt tiensä läntiseen Berliiniin Charlottenburgiin. Kahvila oli niin kertakaikkisen huono, että se oikeastaan nauratti enemmän kuin harmitti. Friedrichshainissa tällainen paikka ei olisi viikkoakaan pystyssä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti