Illaksi olimme tehneet pöytävarauksen neljälle itävaltalaisravintola Joleschiin Kreuzbergiin. Listalla oli mielenkiintoisia kolmen ja neljän ruokalajin menuita, mutta myös itävaltalaisia klassikkoja. Viinilista oli laaja - pelkkiä Grüner Weltlinereitä oli kokonaisen sivun verran. Paikka oli kuuluisia hyvistä wienerschnitzeleistä, joten päätimme kaikki neljä tilata sellaiset. Schnitzelit olivat kyllä maineensa arvoisia. Sen sijaan kaisersmarnit eivät oikein maistuneet. Kukaan meistä ei ollut itävaltalaisen ruuan ekspertti, joten emme osanneet sanoa olivatko ne oikeaoppisia vai ei, mutta ne maistuivat lähnnä jauhoisilta munakkailta. Aiemmat kaisersmarit, joita olimme muualla syöneet olivat olleet enempi lättymäisiä. Paikassa oli lämmin ja mukava tunnelma ja tarjoilijat tekivät varmasti parhaansa. Mutta palvelusta jäi kutenkin hieman säheltävä tunne - tarjoilijat hädin tuskin selvisivät näin suuresta asiakasmäärästä ja se näkyi jotenkin ulospäin pienenä hermostuneisuutena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti