Komische Oper: Carmen

Tänäänkin oli etätyöpäivä. Heräsin jo seitsemältä, eli aloitin työpäivän Suomen kahdeksalta. T. kävi kaupoissa ja osti Frankfurter Alleen S-Bahn-aseman luota pikkunarsisseja. Parvekkeen kanervat olivat nimittäin jäätyneet kiinni multaan ja kuolleet vedenpuutteeseen.

Ulkona oli vielä kovin talvista, joten keltaiset narsissit näyttivät pirteiltä parvekkeella. T. toi kauppareissultaan luonaaksi Berliner buletteja. Keitimme kahvia ja söimme buletit sämpylän päällä. Ne olivat vielä lämpimiä ja yllättävän meheviä ja herkullisia. Se ikävä puoli niissä oli, että emme olleet vielä yhtään nälkäisiä kun oli tarkoitus mennä syömään. Jätimme siis illallisen väliin ja päätimme syödä jotain pientä Carmenin jälkeen.





















Olimme tilanneet ja tulostaneet liput Komische Operin Carmeniin jo hyvissä ajoin. Olimme nähneet siitä pätkän edellisen kevään Lange Nacht der Oper und Theater -festivaalilla ja se vaikutti ihan mielenkiintoiselta. Kuuntelimme ennen esitystä mielenkiintoisen esitelmän Bizetistä ja Carmenista. Itse esitys ei kuitankaan lunastanut odotuksia. Musiikki oli toki tuttua ja orkesteri ja solistit hyviä, mutta esitys oli varsin arkinen. Ooppera oli suureksi osaksi saksankielinen. Vain "hitit" laulettiin ranskaksi. Koruttomat flamencoesitykset olivat kyllä hienoja, mutteivat tarpeeksi energisiä, mutta ne jäivät esityksessä hieman irralliseksi. Rähjäisen kerrostalon ja Santander-pankin ympärille kehitetty lavastus oli tosin epätavallinen, mutta teki esillepanosta hieman ankean.






















Teimme lyhyen kierroksen Simon-Dach Kiezillä ja söimme myöhäisen iltapalan Meymanin pikapizzeriassa Warschauer Strassella. Pizza oli ihan hyvä, mutta palvelu ei juuri kummoistakaan.