Mitte: Torstrasse ja Augustsrasse

Tänään oli ohjelmassa koluta Mitten galleriakatuja ja muutenkin sellaisia paikkoja, joissa on tullut vähemmän liikuttua. Ajoimme M10-ratikalla yhden pysäkin välin Landsberger Alleen ja Petersburger Strassen kulmaan ja jatkoimme siitä M8:lla Rosenthaler Platzille. Torstrasse 147:ssa osui kohdalle suomalaiseen muotoiluun erikoistunut Kippis. Siellä oli yllättävän hyvä valikoima suomalaista keräilylasia, lähinnä Iittalaa ja Nuutajärveä.

Torstrasselta jatkoimme Koppenplatzin kautta Auguststrasselle. Päivä oli aurinkoinen ja Berolinan jalkapallokentän vieressä olevalla Strandbar Mitten terassilla ihmiset nauttivat kahveistaan ulkosalla  muutaman kylmähkön päivän jälkeen. Augustrassen toisella puolella sijaitseva Clärchens Ballhaus vaikutti mielenkiintoiselta. Paikka on tominut tanssisalina vuodesta 1913 lähtien. Nyt se on sympaattisella tavalla ränsistynyt. Ballhausin rähjääntyneessä suuressa peilisalissa on sunnuntaisin klassisen musiikin konsertteja ja alakerrassa on säännöllisesti tanssi-iltoja, joissa myös vasta-alkajat voivat opetella vaikkapa valssia tai cha-cha-cha:ta. Gipsy Restaurantissa järjestetään noin kerran kuussa ohjelmallisia illallisia, joissa ruokailun ohella voi kuunnella "mustalaisjazzia", mitä se sitten lieneekään.

Samalla puolella Augustrassea on hiljattain avattu remontoitu vanha juutalainen tyttökoulu. Kiinteistö on palautettu Berliinin juutalaisyhteisölle ja siellä on Kennedy-museon lisäksi vaihtuvia näyttelyitä ja pari ravintolaa, fiinimpi Pauly Saal ja New Yorkin juutalaista pikaruokaperinnettä edustava Mogg & Melzer, josta pitäisi kuulemma saada oikeaoppisia pastaramileipiä.

Jatkoimme matkaa Tucholskystrasselle. Jos nyt olisi tehnyt mieli kakkukahvia, niin olisimme olleet oikeassa osoitteessa, Princess Cheesecaken kakut näyttivät ikkunan takaa oikein herkullisilta. Me päädyimme kuitenkin Tazikistanilaiseen teehuoneeseen, jonka löysimme sattumalta eräältä Oranienburger Strasse 27:n  sisäpihalta. Tarjolla oli teelaatuja ympäri maailmaa. Naapuripöytään oli tilattu venäläinen teeseremonia samovaareineen, mutta me tyydyimme hieman vaatimattomampaan teen nautiskeluun. T. tilasi karavaaaniteetä, joka oli savumakuista, mutta oikein hyvää. Minulle tulli assanin teetä. Tilasimme myös pientä syötävää: pelemenejä ja blinejä. Teehuoneen historia ulottuu DDR:n aikaan. Se avattiin vuonna 1976 (tosin tuolloin eri osoitteessa). Vieläkin paikka vaalii entisen itä-blokin perinteintä muuallakin kuin ruokalistassa. Seinällä on vanha Neuvostoliiton matkailukartta. Jos tänne mielii tulla, niin kannattaa tehdä pöytävaraus. Me onnistuimme saamaan pöydän hyvällä tuurilla. Mukavan teehuonekokemuksen jälkeen kävelimme vielä Mitten ostoskatuja pitkin Alexille. Ennen kotiinmenoa kävimme kuitenkin juomassa vielä oluet Hofbråuhausissa.